Menomatka perjantain venäläisellä Repin-junalla (ajankohta otollinen hilpeälle retkelle) oli iloinen. Ravintolavaunu oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä koko matkan, mutta hyväntuuliset matkaajat tarvittaessa tiivistivät ja tilaa löytyi.
Vaunussa vipelsi nopeajalkainen miestarjoilija. Hän huolehti Suomen puolella kaikista ruokailijoista yksin. Rajan ylityksen jälkeen tarjoilijoita oli kaksi. Menu paukahti pöytään salamannopein kääntein, mutta tilaamiseen vierähti puoli tuntia ja ruoan valmistumiseen toinen. 50 grammaa vodkaa saapui nopeasti, samoin olut, vesi ei saapunut koskaan (paitsi seuralaiselle).
Terveydeksi. ?
Ravintolavaunun täytti sankka ruoan ja rasvan käry. Ihastuin heti. Minulle se loi jonkinlaisen aitouden, hyvänlaatuisen jääräpäisyyden (mikroaaltouunin välttämisen) ja kotoisuuden tunnelman. Paikanpäällä valmistettu ruoka tuntuu erilaiselta kuin keskuskeittiön tehoruoka. Seuralaiseni eivät ihastuneet samoihin asioihin, mutta viihtyivät kuitenkin omaleimaisessa vaunussa. Missä voisi olla mukavampaa taittaa matkaa kuin puheensorinan täyttämässä ravintolavaunussa?
Venäläisen ravintolavaunun lohiseljanka-annos.
”Botska strong” olut maistui kalaseljangan kanssa. Erittäin runsaasti lohta sisältävä keitto pysyi kulhossa pitkään kuumana. Sen saattoi nauttia kiireettä. Keiton oliivit vaikuttivat figaroilta. Keiton kumppaniksi kaipasin hapanleipää ja voita. Seuralaiseni totesi blineistään ”kevyempiä kuin ajattelin”. Opimme venäläiseltä seuralaiseltamme, että venäläisittäin blinit valmistetaan vehnäjauhoista; tattari- tai muita ”erikoisjauhoja” ei käytetä.
Junablinit.Myöhemmin Venäjän puolella (rajan ylityksen ajaksi ravintolavaunu tyhjennetään) nautin vodka-annosta kallimman kahvin. Seuralaisen kuvaili sienijulienneannostaan ”aivan ihana…”. Erityisruokavaliota tarvitsevan on kyllä osattava venäjää, muuten seilataan tuurilla.
Sienijulienne.
Paluumatka sunnuntaina suomalaisella Sibelius-junalla oli toisenlainen. Vaikka matkaajat olisivatkin olleet hieman väsyneitä, tunnelma oli silti eloisa ja juttua riitti. Ravintolavaunu oli jokseenkin sellainen kuin pelkäsinkin. Muovipussitettuja leipiä, muffineja ja patonkeja. Ruokailupuolen paikat olivat kaikki etukäteen varattu. Yli puolet pöydistä pysyi tyhjinä; ehkä pöytiin saapumiselle voisi asettaa takarajan.
Onnistuimme hyvän tuurin siivittäminä saada pöydän ja penkin pystybaarin puolelta. Suurin osa matkustajista huojui paikatta käytävällä. Laiha peruskahvi ja lötkö vuohenjuustoleipä tuntuivat hintavilta. Lapin Kulta tarjottiin muovituopeista (muovituoppia kammottavampaa astiaa saa etsiä). Ohitse kiitävät ruoka-annokset kyllä vaikuttivat perusherkullisilta. Jostain syystä kameran käyttö ei juolahtanut mieleeni.
Tuoksu neuleessani muistutti vielä kotiin saavuttuanikin jotain oleellista venäläisestä ruokakulttuurista. Siinä on lämpöä.
