Lähiruoan ekologisuus puhuttaa, vähän

Kuluneella viikolla poljettiin polkupyörillä Suomen halki nostaen esiin lähiruoan tärkeää merkitystä. Tempauksen tavoitteena oli ”muistuttaa päättäjiä ja kuluttajia lähiruoan tärkeydestä, mausta ja tuoreudesta sekä sen hyvistä vaikutuksista maakuntien työllisyyteen ja kestävään kehitykseen”.

Lähiruoan (ja ylipäätään ruoan) ekologisuudesta on keskusteltu mielestäni vähän. Mistä kuluttaja voi tietää, mikä elintarvike on aidosti ekologinen vaihtoehto? Elintarvikepakkauksia saa turhaan pyöritellä kaupassa – ensimmäistäkään ilmastonmuutoslogoa tai pakkausmerkintää (esim. merkkiä, jossa kerrottaisiin tuotteen hiilidioksidipäästömäärä) ei ole vielä markkinoilla. Suomalaisen kuluttajan on vaikea ohjata ostoksiaan ekologiseen suuntaan. Todennäköisesti Englannissa tällaisiakin jo on, mutta Suomessahan on vakiintunut tavaksi hiihtää ekokilpailuissa perässä. Keväällä ilmestyneessä New Scientist -lehden artikkelissa kerrotaan, että yhden liharuoan vaihtaminen viikoittain kasvisateriaan olisi vastaava ilmastoteko kuin koko vuoden ruokaostosten vaihtaminen lähiruokaan. Aika vähän tästä meilläpäin keskustellaan.

Isolle osalle suomalaisia – ja kaikkien maiden kansalaisia – ”kotimainen” ruoka on erityisen hyvää, tuttua ja turvallista. Järki sanoo, että tulevaisuuteen kannattaa varautua. Ruoka on elinehto ja turvaamalla riittävä ruokamäärä turvataan elämä. Mikä tämän asian muuttaisi?

Joukkoon mahtuu myös eriäviä mielipiteitä, joista provokatiivisimpia näkemyksiä esittänee kirjailija, oikeustieteen tohtori Jarkko Tontti. Hän välttää ostamasta suomalaisia elintarvikkeita niin hyvin kuin osaa. Maatalous näyttäytyy hänelle epäreiluna elinkeinona, jos olen hänen viestinsä oikein ymmärtänyt. Ihmisten keskinäisen riippuvaisuusverkoston hän näkee tavoiteltavana, johon liittyy myös rauhan näkökulma.

Tämän blogin kirjoittaja on tuonut esille kirjaimellisen lähiruokatuotannon. Siihen liittyy myös ilmastonmuutoksen torjuminen. Innostusta on lisännyt Chicagon esimerkki:
http://www.artic.edu/webspaces/greeninitiatives/greenroofs/main.htm

Entä ruoan hinta? Ruoka, jos jokin, on läpeensä poliittista. Tällä hetkellä erityisesti ruokien hinta ja arvonlisävero ovat tapetilla. Kuka hyötyy hinnankorotuksista ja veronalennuksista? Näin kuuma peruna ei näytä pysyvän hyppysissä. Eräs elintarvikkeiden valmistaja totesi taannoin, että tuntuisi tyhmältä olla nostamatta hintoja, kun lehdistö suorastaan yllyttää tekemään niin. Erityistä painetta ei muuten olisi..

Ei ole helppoa olla kuluttaja, eikä valmistaja. Lompakkoäänestäjä. Tai äänestäjä ylipäätään.

http://environment.newscientist.com/article/dn13741-food-miles-dont-feed-climate-change--meat-does.html

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/lahiruokaviesti.html

http://www.jarkkotontti.net/blog/sekalaista/vuosi-jolloin-luovuin-autostani-helsingin-sanomat-30122007/

Lähiruoka kiinnostaa

Kuvassa Pihamaan lähiruokakaupan valikoimaa.

Tänä kesänä lähiruoasta on puhuttu enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutos on laittanut miettimään, mitä järkeä on kuskata ruokaa kaukaa.

Vastauksia on useita. Pienin merkitys ei ole hinnalla. Suomalainen ruoka ei ole maailman halvinta.

Lähiruokaan liittyy ekologisen viisauden lisäksi ajatus tuttuudesta ja turvallisuudesta. Möttösen tilan mehu saattaa tuntua myös terveellisemmältä vaihtoehdolta kuin globaalin jättiyrityksen mehu. Hieno tunne tulee myös siitä, että Möttösellä riittää työtä ja toimeentuloa -työllisyyteen ja syrjäytymisen estämiseen voi vaikuttaa varsin konkreettisesti.

Lähiruokakauppoja on alkanut ilmestyä kyliin ja kaupunkeihin. Kalkkisissa Pihamaan puoti on ihastuttava. Heinolassa on keväällä avattu Heila-lähiruokatori. Porvoossa on aktiivisesti tehty töitä, jotta kaupungin keskustaan saataisiin lähiruokakauppa (saattaa olla jo avannut ovensa). Jopa Helsingin herrojen hihat heiluvat, että ydinkeskustaan saataisiin kunnon lähiruokakauppa. Poliittista tahtoakin tuntuu löytyvän. Ehkä vielä sopiva yrittäjäkin.

Mitä sitten on lähiruoka? Eräs asiantuntija on todennut, että suomalainen ruoka koetaan usein lähiruoaksi. Jossain on vedetty 250 km raja. Minä otan asian kirjaimellisemmin. Helsinkiläisenä minun on vaikea kuvitella, että tamperelainen ruoka olisi Helsingissä lähiruokaa. Keravakin tuntuu kaukaiselta, mutta sormien läpi katsottuna menettelee. Voiko Helsingissä ylipäätään olla lähiruokaa.

Jonain kauniina päivänä, kun ihmeiden aika ei ole ohi, Helsingissä viljellään ja ahkeroidaan kasvipenkkien parissa, kalastetaan, laidunnetaan (muutenkin kuin turisteille näytiksi) ja tietysti jalostetaan ihastuttavia herkkuja. Ja vielä ihmeellisemmän päivän koittaessa katot on otettu hyötykäyttöön ja niillä rehottaa upeat kasvimaat.

http://www.viini-pihamaa.fi/
http://www.heilan.fi/
http://www.viini-pihamaa.fi/