Uudet perunat kuuluvat suomalaiseen ruokakulttuuriin.Ruokakulttuurin pitkäaikainen vaikuttaja Anna-Maija Tanttu vietti syntymäpäiviään tällä viikolla. Helsingin Sanomien haastattelussa hän totesi, että suomalainen keittiö voisi erottua vaatimattomuudella ja arjen iloilla.
Kun kansainvälisyys ja vienti ovat nyt erityisen pinnalla esimerkiksi elintarviketeollisuuden ponnisteluissa ja yrityksissä harjoitellaan "turhan vaatimattomuuden" karistamista, aitoutta ei kannattaisi kadottaa. Miltä mahtaa vaikuttaa aidosti vaatimaton yritysjohtaja tai asiantuntija pullistellessaan maailmalla?
Turha hienostelu tai aikakonematka sähköttömään agraari-Suomeen eivät ole tarpeen. Esimerkiksi Tanttu on tarjonnut New Yorkissa suomalaisella ruokaviikolla makkaraa, mikä on mielestäni hienoa! Makkara varmasti kuvaa suomalaisuutta, vaikka valmistusoppia ja vaikutteita resepteihin olisikin haettu Saksasta.
Ruokatoimittaja- ja -kirjailija Tantulla on poikkeuksellisen vahva kokemus suomalaisesta ruokakulttuurista ja kirkas näkemys sen mahdollisuuksista. Pidän hyvin toivottavana, että hänen asiantuntemustaan ymmärrettäisiin hyödyntää ruokakulttuurin eteen tehtävässä työssä. Ruokakulttuurin edistäminenhän kuuluu muun muassa hallitusohjelmaan. Lisäksi vielä mainittakoon, että MTK:n nuorimies Jaakko Nuutila toimii ruokakulttuuriasiamiehenä ja Ulla Rauramo tekee töitä mandollisesti Helsinkiin perustettavan Ruokakulttuurikeskuksen eteen.
Ruokulttuuri ja politiikka
Pitäisikö ruoka-asiat siirtää tuotantolähtöisestä maa- ja metsätalousministeriöstä kulttuurin kattavaan opetusministeriöön? Vai sosiaali- ja terveysministeriöön, koska ruoalla on vahva yhteys väestön terveyteen? Vai uuteen superministeriöön TEM:iin - kysehän on myös työpaikoista ja isoista tukuista rahaa? Ruokaan on monta eri näkökulmaa, mutta ruokakulttuuri kuuluu mielestäni kulttuurin kotipesään opetusministeriöön.
Ruoka on taidetta - kotitalous on taito- JA taideaine
Anna-Maija Tanttu iloitsee Hesarin syntymäpäivähaastattelussaan, miten kotitalousoppitunnilla voi käyttää kaikkia aisteja ja lopuksi vieä syödä aikaansaannoksensa. Miten monta aistia tarvitaan valokuvaan, lauluun, kirjaan, patsaaseen tai elokuvaan. Kotitalous on sekä taito- että taideaine!
Värikäs ruokakulttuuri on rikkaus
Kuka keksisi, miten tämän ajan maahanmuuttajat voisivat tehdä sinebryhoffit ja fazerit. Miten syvä kiintymys ruokaan saataisiin luontevaksi osaksi ruokakulttuuriamme. Jo nyt ruoka toimii ponnahduslautana työelämään ja saumana suomalaiseen yhteiskuntaan. Pizza ja kebab ovat tuttuja ruokia maakunnissa, Helsingissä on lukuisia italialais-, kiinalais- ja thairavintoloita. Tämä ei ole pois suomalaiselta ruokakulttuurista vaan mahtava mauste ja lisä! Rikkautta. Hyvä, että ainakin Helsingin kaupunki on perustanut YritysHelsinki-nimisen neuvontatoiminnan.
http://www.yrityshelsinki.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=54&Itemid=90
Ja lopuksi, milloin maailmalla matkatessa voisi poiketa suomalaisissa ravintoloissa?
http://www.yrityshelsinki.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=54&Itemid=90
Ja lopuksi, milloin maailmalla matkatessa voisi poiketa suomalaisissa ravintoloissa?
Lisää aiheista:
- Maa-ja -metsätalousministeriön ponnistus suomalaisen ruokakulttuurin eteen Saksassa alkuvuodesta 2008:
- Jaana Husu-Kallion puheenvuoro kansallisista elintarviketalkoista:
- Suomalainen ruokakulttuuri ja ravitsemussuositukset (Kansanterveyslaitos):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti