Suomi – Venäjä – kokemuksia ravintolavaunuista

Matkailu avartaa ruokakulttuurin ystävää, jälleen. Junamatka häkellyttävän lähellä sijaitsevaan Pietariin pistää mietteliääksi. Vaikka tyytyisi meno-paluu junamatkaan kiertelemättä suurkaupungin paikkoja, erot näiden kahden kulttuurin välillä ihastuttavat, mutta myös surettavat.

Menomatka perjantain venäläisellä Repin-junalla (ajankohta otollinen hilpeälle retkelle) oli iloinen. Ravintolavaunu oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä koko matkan, mutta hyväntuuliset matkaajat tarvittaessa tiivistivät ja tilaa löytyi.

Vaunussa vipelsi nopeajalkainen miestarjoilija. Hän huolehti Suomen puolella kaikista ruokailijoista yksin. Rajan ylityksen jälkeen tarjoilijoita oli kaksi. Menu paukahti pöytään salamannopein kääntein, mutta tilaamiseen vierähti puoli tuntia ja ruoan valmistumiseen toinen. 50 grammaa vodkaa saapui nopeasti, samoin olut, vesi ei saapunut koskaan (paitsi seuralaiselle).

Terveydeksi. ?

Ravintolavaunun täytti sankka ruoan ja rasvan käry. Ihastuin heti. Minulle se loi jonkinlaisen aitouden, hyvänlaatuisen jääräpäisyyden (mikroaaltouunin välttämisen) ja kotoisuuden tunnelman. Paikanpäällä valmistettu ruoka tuntuu erilaiselta kuin keskuskeittiön tehoruoka. Seuralaiseni eivät ihastuneet samoihin asioihin, mutta viihtyivät kuitenkin omaleimaisessa vaunussa. Missä voisi olla mukavampaa taittaa matkaa kuin puheensorinan täyttämässä ravintolavaunussa?

Venäläisen ravintolavaunun lohiseljanka-annos.

”Botska strong” olut maistui kalaseljangan kanssa. Erittäin runsaasti lohta sisältävä keitto pysyi kulhossa pitkään kuumana. Sen saattoi nauttia kiireettä. Keiton oliivit vaikuttivat figaroilta. Keiton kumppaniksi kaipasin hapanleipää ja voita. Seuralaiseni totesi blineistään ”kevyempiä kuin ajattelin”. Opimme venäläiseltä seuralaiseltamme, että venäläisittäin blinit valmistetaan vehnäjauhoista; tattari- tai muita ”erikoisjauhoja” ei käytetä.

Junablinit.

Myöhemmin Venäjän puolella (rajan ylityksen ajaksi ravintolavaunu tyhjennetään) nautin vodka-annosta kallimman kahvin. Seuralaisen kuvaili sienijulienneannostaan ”aivan ihana…”. Erityisruokavaliota tarvitsevan on kyllä osattava venäjää, muuten seilataan tuurilla.

Sienijulienne.

Paluumatka sunnuntaina suomalaisella Sibelius-junalla oli toisenlainen. Vaikka matkaajat olisivatkin olleet hieman väsyneitä, tunnelma oli silti eloisa ja juttua riitti. Ravintolavaunu oli jokseenkin sellainen kuin pelkäsinkin. Muovipussitettuja leipiä, muffineja ja patonkeja. Ruokailupuolen paikat olivat kaikki etukäteen varattu. Yli puolet pöydistä pysyi tyhjinä; ehkä pöytiin saapumiselle voisi asettaa takarajan.

Onnistuimme hyvän tuurin siivittäminä saada pöydän ja penkin pystybaarin puolelta. Suurin osa matkustajista huojui paikatta käytävällä. Laiha peruskahvi ja lötkö vuohenjuustoleipä tuntuivat hintavilta. Lapin Kulta tarjottiin muovituopeista (muovituoppia kammottavampaa astiaa saa etsiä). Ohitse kiitävät ruoka-annokset kyllä vaikuttivat perusherkullisilta. Jostain syystä kameran käyttö ei juolahtanut mieleeni.

Tuoksu neuleessani muistutti vielä kotiin saavuttuanikin jotain oleellista venäläisestä ruokakulttuurista. Siinä on lämpöä.

Repin:
http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/palvelut_junissa/repin.shtml
Sibelius:
http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/palvelut_junissa/sibelius.shtml
Avecra
http://www.avecra.fi/?cmscid=108&lang=fi

Ruokakulttuuri talvihorroksessa

Ruokakulttuuri ei ole inspiroinut kirjoittamaan vähään aikaan (puoleen vuoteen) mitään. Ei oikein vieläkään inspiroi, mutta kirjoitan, ettei kukaan erehtyisi luulemaan, että tämän blogin ylläpitäminen olisi lopetettu.

Poliittinen ruokakulttuuri on rehottanut talvella

Mitä ruokakulttuuririntamalle sitten kuuluu? Ainakin poliitikot temmeltävät ruokakulttuurin saralla kyllästyksiin asti. Kenen etua ajetaan ja millaisia toimintaedellytyksiä pyritään luomaan? Sitä sopii pohtia.

Todennäköisesti heitä, jotka ponnistelevat suomalaisen ruokakulttuurin eteen, turhauttaa pahemman kerran. Jottei Suomen kilpailuasema vinoutuisi, viestiminen suomalaisesta, kotimaisesta ynnä muusta on veroeuroilla kielletty. Finfood ry:n nimi on vuodenvaihteessa muutettu Ruokatieto ry:ksiksi, Kotimaiset kasvikset ry on muutettu Kasvikset ry:ksi, Food From Finland -sivuston päivittäminen on lopetettu.

Kansainvälistyminen vahvistaa elintarvikealaa

Suomalaisen ruoan (elintarvikkeiden) vientiin vero-euroja ohjataan kitsaasti. Nähtäväksi jää, millaisessa kilpailukunnossa suomalainen elintarviketeollisuus on kymmenen vuoden päästä, jos meno ei muutu.

Ravintolassa syöminen työllistää, luo iloa arkeen ja saattaa ihmiset yhteen

Ruokakulttuurin ei mielestäni pitäisi kuitenkaan typistyä käsittämään vain suomalaista ruokakulttuuria vaan ylipäätään ruokakulttuuria. Pidän myönteisenä asiana, että ravintolaruoan arvonlisävero laskee, kun kerta kaupassa myytävän ruoan arvonlisävero laskee.

Ruokakulttuurikeskuksen suunnitelmat ovat valmiit

Helsinkiin on pari vuotta puuhattu ruokakulttuurikeskus Ruukkua. Kolmikantaista (valtio, kaupunki, yritykset) rahoitusta ei vielä ole saatu kokoon. Olen ollut onnekas ja päässyt kuulemaan, mitä Ruukku käytännössä olisi, jos se toteutuisi. Ideoita ja energiaa ei ole suunniteltaessa säästelty!

Kalvosulkeisissa Ruokakulttuurikeskus Ruukun toimintakentiksi on nimetty:
• Makukoulu ja ruokakulttuurikurssit
• Luennot ja kulinaarinen teatteri
• Elämysravintola
• Suomalaisen ruoan kioski
• Design-myymälä

Erityisesti lapset mielestäni otettiin hyvin huomioon. Kioskilla kuulemma myytäisiin ainakin lämpimiä pullia kylmän maidon kera.

Kävisin varmasti Ruukussa, vaikka oma käsitykseni ruokakulttuurikeskuksesta onkin hieman toinen, vähemmän museomainen, tekemällä tehty paikka. Käytännössä Ruukku tietysti voisi olla hyvinkin eläväinen.

Kaisaniemessä ruokakulttuuri elää

Helsingin Kaisaniemessä meillä on jo pienimuotoinen ruokakulttuurikeskus. Yhden katon alla tarjotaan muun muassa intialaista, turkkilaista, kiinalaista, thaimaalaista, kurdilaista, japanilaista, amerikkalaista ja suomalaista – jos Hesburger lasketaan – ruokaa. Eläviä ihmisiä. Elävää elämää. Tekijöittensä näköistä.

Ruokaa läheltä, please!

Ruokakulttuurin eteen kyllä tehdään Helsingissä katu-uskottavaa työtä. Ilahduttavia uutuuksia mielestäni ovat muun muassa Kalevankadulle alkutalvesta avattu oluttupa Villi Wäinö ja siskosten pyörittämä Sis. Deli + cafe (ikää noin 1 v). Hakaniemen halli on Helsingin helmi. Vallilaan voisi rakentaa ruokalaakson. Stop Primulan lähdölle!

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2008/09/Liitteet/ulla_rauramo.pdf

Ruokakultturi NYT! Kajaanissa.

Kuvassa suomalaista ruokamatkailua junassa.

Kajaanissa keskustellaan tällä viikolla (suomalaisesta) ruokakulttuurista. Paikalle kerääntyy suomalaisia asiaa pohtivia (ohjelma ja puhujat alla). Elintarviketeollisuuden edustajia listassa ei näy, mikä on mielestäni suuri harmi, ja puute. Eikä kansainvälistä näkökulmaa.

Ruokakulttuurikeskusteluihin tuntuu Suomessa osallistuvan melko pieni piiri. Joko aihe ei muita kiinnosta tai sitten muilla voi olla väärä mielipide. Onko yksimielisyys tavoiteltavaa?

Elintarviketeollisuudella on erittäin merkittävä osa ruokakulttuurin tekijänä. Elintarviketeollisuuden tuotteet eivät päädy yksinomaan kaupan hyllyn kautta suuhumme vaan myös ravintoloiden. HoReCan merkitys ruoan väylänä lautaselle kasvaa jatkuvasti eikä kaikki ruoka tule ammattikeittiöön suoraan tilalta.

Elintarviketeollisuus kannaisi mielestäni houkutella mukaan ruokakulttuurikeskusteluihin ja tekoihin. Niin kauan kuin elintarviketeollisuuden johtajat esittävät toiveenaan pitää kulttuuri kulttuurina ja ruoka ruokana, kehittävä keskustelu ruokakulttuurista tuntuu enemmän tai vähemmän taivaanrannan maalailulta. Miksei sitten soittimetkin pidettäisi soittimina ja musiikki musiikkina. Ja Parma Parmana ja juusto juustona. Ja niin edelleen.

Toivon kovasti, että elintarviketeollisuuden merkitystä ylipäätään pohdittaisiin nykyistä enemmän. Suomessa on muutama iso (Suomen mittakaavassa jättikokoinen) yritys, jotka todennäköisesti ovat riittävän vahvoja pysyäkseen hengissä. Sitten vastatapettujen pientilojen tilalle on tupsahdellut pikkuruisia lähituottajia, ainakin muutamia. Mutta miten voivat yritykset, jotka ovat jotain tältä väliltä? Miten niiden käy polarisoituvassa pohjolassa? Ja onko sillä väliä.

Hyvä resepti (ja moneen kertaan kokeiltu) on maisemanvaihto, "change the scenery". Se on toistaiseksi toiminut takuuvarmasti. Matkailu avartaa, ja kauempaa näkee tarkemmin. Siksi kannattaisi jatkaa kiertelyä mualimalla. Vaikkapa elintarvikealan messuilla. Sinne pitäisi myös "tavan kuluttajille" tehdä valmismatkoja. Nyt niillä käy lähinnä kauppaketjujen johtajat ja päälliköt. Ja muutamat elintarviketeollisuudn pomot. Kun kuluttajatkin kävisivät ruokamessuilla, mieleen saattaisi hiipiä toive paremmasta. Ja kenties kuluttaja muistaisi kuninkuutensa ja kuninkuuden voiman.

http://www.sial.fr/ExposiumCms/do/admin/visu?reqCode=accueil

http://www.anuga.com/

http://www.otakantaa.fi/ajankohtaista.cfm?nid=0ece0bfe-dbd0-4a33-945a-271db17e3dd1

Kutsu seminaariin: Onko ruoka kulttuuria?
21.08.2008
Tarvitaanko Suomeen gastronomian professuuri? Miten ruokakulttuuri vahvistaa kilpailukykyämme? Lisääkö suomalaisen ruuan brändi kulttuurimatkailua? Miten ruokakulttuuri elävöittää maaseutuamme? Onko ruoka taidetta?
Opetusministeriö ja Kajaanin kaupunki järjestävät seminaarin, jossa ruokakulttuuri määritellään osaksi taidetta ja kulttuuria. Tule mukaan syömään ja keskustelemaan kuuluisimpien kokkiemme ja muun kulttuuriväen kanssa ruokakulttuurin syvimmästä olemuksesta. Ruoka on yhteinen ilo: maku, tuoksu, väri ja tarina.
OHJELMA
Keskiviikko 17.9.Puheenjohtaja professori Laura Kolbe
9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi
10.00 Pekka Heikkisen leipä
10.15 Seminaarin avausValtiosihteeri Stefan JohanssonKaupunginjohtaja Erkki Vähämaa
10.45 Suomalaisen ruuan kulttuurihistoriaaProfessori Laura Kolbe
11.15 Ruokakulttuurikoulutus eri maissaRuokakulttuuriasiamies, keittiömestari ETM Jaakko Nuutila, MTK
11.45 Keskustelu
12.00 Lounas
13.30 Suomalaisen ruuan koordinaatit:hidas – nopea, traditio – avantgarde, itä – länsi, tehotuotanto – luomu, ravinto – maku Suomen ruokalähettiläs, keittiömestari Kim Palhus, Ny Nordisk Mat
14.00 Rakkaudesta ruokaanOpetusneuvos, keittiömestari Jaakko Kolmonen
14.30 Hengenravintoa ITE-taiteestaKulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo, MSL
15.00 Makuja ja kulttuuria, opastettu Kajaanin kiertoajelu makujen ja kulttuurin parissa
17.30 Seminaarin päiväohjelma päättyy
20.00 Opetusministeriön vastaanottoKeittiömestarina Ahvenanmaan ruokalähettiläs Michael Björklund
Torstai 18.9.Puheenjohtaja neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen
10.00 Ruukun täydeltäToiminnanjohtaja Ulla Rauramo, Ruokakulttuurikeskus r.y.
Viesti, maku ja iloPäätoimittaja Eero-Pekka Rislakki, Viisi Tähteä
Kulttuurimatkailun makuJohtaja Paula Tuomikoski, opetusministeriö, kulttuurivientiyksikkö
Skandinaavinen ruokakulttuuri ShanghaissaSuomen pääkomissaari Pertti Huitu, EXPO2010
Suomalaisen ruuan edistämishankePääsihteeri Marja Innanen, MMM Suomalaisen ruuan edistämisohjelma
11.30 Lounas
13.00 Mitä on ruokakulttuuri?Toiminnanjohtaja, päätoimittaja Tiina Lampisjärvi, Finfood – Suomen ruokatieto ry
Iltapäiväkahvi
Paneelikeskustelu – aamupäivän luennoitsijat
16.00 Seminaari päättyy
Tervetuloa Kajaaniin 17.-18.9.2008!
Ilmoittautumiset mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 31.8. mennessä www.readytogo.fi/kulttuurinkaukametsa

Ajankohtaisuus on (olisi) valttia!

Kuvassa Pekingin henkeä ja makua.

Miten ruokakulttuuri ilmentää tätä hetkeä? Tätä aikaa? Elämää tässä ja nyt?

Suomessa ei näkyvästi oikein mitenkään. McDonald's toi katukuvaan Pekingin olympialaiset. Muut ravintolat nukkuivat olympialaisten yli. Ja uni tuntuu jatkuvan.

Syksyn sato - muun muassa marjat ja sienet - eivät ole näkyneet sisäänheittotuotteina. Kausimenyitten kanssa ei ainakaan pidetä turhaa meteliä.. Onko niitä?

Ruokakulttuurissa läpi tunkee harmillisen usein menneisyyden maku. Ruokalistat pyörivät tuttua rataa. Neljä vuodenaikaa.

Elävä ruokakulttuuri on ajankohtaista. Jälleen totean, että ravintolat ovat ruokakulttuurin estradeja. Vuodenajat esiin! Nyt korjataan satoa - näkyköön se listoilla!

Teemaviikoista ei Suomessa (periaatteessa ainakaan) ole pulaa:
http://www.etl.fi/tapahtuu/teemat1.asp

Ajankohtaista:

http://www.muenchen.de/Tourismus/Oktoberfest/7548/index.html

Lähiruoan ekologisuus puhuttaa, vähän

Kuluneella viikolla poljettiin polkupyörillä Suomen halki nostaen esiin lähiruoan tärkeää merkitystä. Tempauksen tavoitteena oli ”muistuttaa päättäjiä ja kuluttajia lähiruoan tärkeydestä, mausta ja tuoreudesta sekä sen hyvistä vaikutuksista maakuntien työllisyyteen ja kestävään kehitykseen”.

Lähiruoan (ja ylipäätään ruoan) ekologisuudesta on keskusteltu mielestäni vähän. Mistä kuluttaja voi tietää, mikä elintarvike on aidosti ekologinen vaihtoehto? Elintarvikepakkauksia saa turhaan pyöritellä kaupassa – ensimmäistäkään ilmastonmuutoslogoa tai pakkausmerkintää (esim. merkkiä, jossa kerrottaisiin tuotteen hiilidioksidipäästömäärä) ei ole vielä markkinoilla. Suomalaisen kuluttajan on vaikea ohjata ostoksiaan ekologiseen suuntaan. Todennäköisesti Englannissa tällaisiakin jo on, mutta Suomessahan on vakiintunut tavaksi hiihtää ekokilpailuissa perässä. Keväällä ilmestyneessä New Scientist -lehden artikkelissa kerrotaan, että yhden liharuoan vaihtaminen viikoittain kasvisateriaan olisi vastaava ilmastoteko kuin koko vuoden ruokaostosten vaihtaminen lähiruokaan. Aika vähän tästä meilläpäin keskustellaan.

Isolle osalle suomalaisia – ja kaikkien maiden kansalaisia – ”kotimainen” ruoka on erityisen hyvää, tuttua ja turvallista. Järki sanoo, että tulevaisuuteen kannattaa varautua. Ruoka on elinehto ja turvaamalla riittävä ruokamäärä turvataan elämä. Mikä tämän asian muuttaisi?

Joukkoon mahtuu myös eriäviä mielipiteitä, joista provokatiivisimpia näkemyksiä esittänee kirjailija, oikeustieteen tohtori Jarkko Tontti. Hän välttää ostamasta suomalaisia elintarvikkeita niin hyvin kuin osaa. Maatalous näyttäytyy hänelle epäreiluna elinkeinona, jos olen hänen viestinsä oikein ymmärtänyt. Ihmisten keskinäisen riippuvaisuusverkoston hän näkee tavoiteltavana, johon liittyy myös rauhan näkökulma.

Tämän blogin kirjoittaja on tuonut esille kirjaimellisen lähiruokatuotannon. Siihen liittyy myös ilmastonmuutoksen torjuminen. Innostusta on lisännyt Chicagon esimerkki:
http://www.artic.edu/webspaces/greeninitiatives/greenroofs/main.htm

Entä ruoan hinta? Ruoka, jos jokin, on läpeensä poliittista. Tällä hetkellä erityisesti ruokien hinta ja arvonlisävero ovat tapetilla. Kuka hyötyy hinnankorotuksista ja veronalennuksista? Näin kuuma peruna ei näytä pysyvän hyppysissä. Eräs elintarvikkeiden valmistaja totesi taannoin, että tuntuisi tyhmältä olla nostamatta hintoja, kun lehdistö suorastaan yllyttää tekemään niin. Erityistä painetta ei muuten olisi..

Ei ole helppoa olla kuluttaja, eikä valmistaja. Lompakkoäänestäjä. Tai äänestäjä ylipäätään.

http://environment.newscientist.com/article/dn13741-food-miles-dont-feed-climate-change--meat-does.html

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/lahiruokaviesti.html

http://www.jarkkotontti.net/blog/sekalaista/vuosi-jolloin-luovuin-autostani-helsingin-sanomat-30122007/

Lähiruoka kiinnostaa

Kuvassa Pihamaan lähiruokakaupan valikoimaa.

Tänä kesänä lähiruoasta on puhuttu enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutos on laittanut miettimään, mitä järkeä on kuskata ruokaa kaukaa.

Vastauksia on useita. Pienin merkitys ei ole hinnalla. Suomalainen ruoka ei ole maailman halvinta.

Lähiruokaan liittyy ekologisen viisauden lisäksi ajatus tuttuudesta ja turvallisuudesta. Möttösen tilan mehu saattaa tuntua myös terveellisemmältä vaihtoehdolta kuin globaalin jättiyrityksen mehu. Hieno tunne tulee myös siitä, että Möttösellä riittää työtä ja toimeentuloa -työllisyyteen ja syrjäytymisen estämiseen voi vaikuttaa varsin konkreettisesti.

Lähiruokakauppoja on alkanut ilmestyä kyliin ja kaupunkeihin. Kalkkisissa Pihamaan puoti on ihastuttava. Heinolassa on keväällä avattu Heila-lähiruokatori. Porvoossa on aktiivisesti tehty töitä, jotta kaupungin keskustaan saataisiin lähiruokakauppa (saattaa olla jo avannut ovensa). Jopa Helsingin herrojen hihat heiluvat, että ydinkeskustaan saataisiin kunnon lähiruokakauppa. Poliittista tahtoakin tuntuu löytyvän. Ehkä vielä sopiva yrittäjäkin.

Mitä sitten on lähiruoka? Eräs asiantuntija on todennut, että suomalainen ruoka koetaan usein lähiruoaksi. Jossain on vedetty 250 km raja. Minä otan asian kirjaimellisemmin. Helsinkiläisenä minun on vaikea kuvitella, että tamperelainen ruoka olisi Helsingissä lähiruokaa. Keravakin tuntuu kaukaiselta, mutta sormien läpi katsottuna menettelee. Voiko Helsingissä ylipäätään olla lähiruokaa.

Jonain kauniina päivänä, kun ihmeiden aika ei ole ohi, Helsingissä viljellään ja ahkeroidaan kasvipenkkien parissa, kalastetaan, laidunnetaan (muutenkin kuin turisteille näytiksi) ja tietysti jalostetaan ihastuttavia herkkuja. Ja vielä ihmeellisemmän päivän koittaessa katot on otettu hyötykäyttöön ja niillä rehottaa upeat kasvimaat.

http://www.viini-pihamaa.fi/
http://www.heilan.fi/
http://www.viini-pihamaa.fi/

Vahvuutena vaatimattomuus ja arjen ilot

Uudet perunat kuuluvat suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Ruokakulttuurin pitkäaikainen vaikuttaja Anna-Maija Tanttu vietti syntymäpäiviään tällä viikolla. Helsingin Sanomien haastattelussa hän totesi, että suomalainen keittiö voisi erottua vaatimattomuudella ja arjen iloilla.

Kun kansainvälisyys ja vienti ovat nyt erityisen pinnalla esimerkiksi elintarviketeollisuuden ponnisteluissa ja yrityksissä harjoitellaan "turhan vaatimattomuuden" karistamista, aitoutta ei kannattaisi kadottaa. Miltä mahtaa vaikuttaa aidosti vaatimaton yritysjohtaja tai asiantuntija pullistellessaan maailmalla?

Turha hienostelu tai aikakonematka sähköttömään agraari-Suomeen eivät ole tarpeen. Esimerkiksi Tanttu on tarjonnut New Yorkissa suomalaisella ruokaviikolla makkaraa, mikä on mielestäni hienoa! Makkara varmasti kuvaa suomalaisuutta, vaikka valmistusoppia ja vaikutteita resepteihin olisikin haettu Saksasta.

Ruokatoimittaja- ja -kirjailija Tantulla on poikkeuksellisen vahva kokemus suomalaisesta ruokakulttuurista ja kirkas näkemys sen mahdollisuuksista. Pidän hyvin toivottavana, että hänen asiantuntemustaan ymmärrettäisiin hyödyntää ruokakulttuurin eteen tehtävässä työssä. Ruokakulttuurin edistäminenhän kuuluu muun muassa hallitusohjelmaan. Lisäksi vielä mainittakoon, että MTK:n nuorimies Jaakko Nuutila toimii ruokakulttuuriasiamiehenä ja Ulla Rauramo tekee töitä mandollisesti Helsinkiin perustettavan Ruokakulttuurikeskuksen eteen.

Ruokulttuuri ja politiikka

Pitäisikö ruoka-asiat siirtää tuotantolähtöisestä maa- ja metsätalousministeriöstä kulttuurin kattavaan opetusministeriöön? Vai sosiaali- ja terveysministeriöön, koska ruoalla on vahva yhteys väestön terveyteen? Vai uuteen superministeriöön TEM:iin - kysehän on myös työpaikoista ja isoista tukuista rahaa? Ruokaan on monta eri näkökulmaa, mutta ruokakulttuuri kuuluu mielestäni kulttuurin kotipesään opetusministeriöön.

Ruoka on taidetta - kotitalous on taito- JA taideaine

Anna-Maija Tanttu iloitsee Hesarin syntymäpäivähaastattelussaan, miten kotitalousoppitunnilla voi käyttää kaikkia aisteja ja lopuksi vieä syödä aikaansaannoksensa. Miten monta aistia tarvitaan valokuvaan, lauluun, kirjaan, patsaaseen tai elokuvaan. Kotitalous on sekä taito- että taideaine!

Värikäs ruokakulttuuri on rikkaus

Kuka keksisi, miten tämän ajan maahanmuuttajat voisivat tehdä sinebryhoffit ja fazerit. Miten syvä kiintymys ruokaan saataisiin luontevaksi osaksi ruokakulttuuriamme. Jo nyt ruoka toimii ponnahduslautana työelämään ja saumana suomalaiseen yhteiskuntaan. Pizza ja kebab ovat tuttuja ruokia maakunnissa, Helsingissä on lukuisia italialais-, kiinalais- ja thairavintoloita. Tämä ei ole pois suomalaiselta ruokakulttuurista vaan mahtava mauste ja lisä! Rikkautta. Hyvä, että ainakin Helsingin kaupunki on perustanut YritysHelsinki-nimisen neuvontatoiminnan.
http://www.yrityshelsinki.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=54&Itemid=90

Ja lopuksi, milloin maailmalla matkatessa voisi poiketa suomalaisissa ravintoloissa?

Lisää aiheista:

- Maa-ja -metsätalousministeriön ponnistus suomalaisen ruokakulttuurin eteen Saksassa alkuvuodesta 2008:

http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?toid=2093&c=0&moid=2094&oid=218030

- Jaana Husu-Kallion puheenvuoro kansallisista elintarviketalkoista:

http://www.sitra.fi/NR/exeres/E1647C45-9DAB-4B9B-AEBC-FE4B4B328C73.htm

- Suomalainen ruokakulttuuri ja ravitsemussuositukset (Kansanterveyslaitos):

http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/ravitsemus/suomalaisten_ravitsemus/ruokakulttuuri/suomalainen_ruokakulttuuri_ja_ravitsemussuositukset/